Devil's Attorney

Devil's Attorney on yksi niistä peleistä, jotka saavat sinut hymähtämään ja nyökkäilemään hyväksyvästi. Tämä peli vie sinut takaisin 80-luvulle sen retrohenkisellä musiikilla ja visuaalisella tyylillä, joka on yhtä aikaa nostalginen ja raikas. Mutta mitä muuta Devil's Attorney tarjoaa pelaajilleen? Pureudutaanpa syvemmälle!

Minulle sen viehätys syntyy ennen kaikkea siitä, ettei peli yritä näyttää vakavalta oikeussalidraamalta. Sen lähtökohta on kevyt, ja tyyli vihjaa heti, että tässä saa suhtautua tilanteisiin pilke silmäkulmassa. Se sopii hyvin hetkiin, jolloin haluan pelata jotakin, jossa vuorot ja harkinta ovat tärkeämpiä kuin nopeat sormet. Samalla peli vaatii kuitenkin keskittymistä: huumori ei poista sitä, että jokainen ratkaisu vaikuttaa siihen, miten oikeusjuttu etenee.

Jos etsit lyhyttä tapaa vaihtaa ajatukset arjesta johonkin tarkoituksella liioiteltuun, asetelma toimii. Esimerkiksi bussimatkalla tai rauhallisella kahvitauolla on helppo tarttua vuoropohjaiseen peliin, jossa seuraavaa siirtoa voi miettiä rauhassa eikä koko ajan tarvitse reagoida ruudun tapahtumiin. Tämä ei tarkoita, että jokainen pelisessio olisi samanlainen tai että yksittäisen jutun voisi aina ratkaista kiireessä. Juuri harkinnan ja rennon esitystavan yhdistelmä tekee kokemuksesta omaleimaisen.

Tarina ja pelin strateginen ydin

Oletko koskaan halunnut olla puolustusasianajaja, jonka moraali on hieman joustava? No, tässä pelissä pääset juuri siihen rooliin! Pelaajana astut Max McMann-nimisen puolustusasianajajan saappaisiin, ja tavoitteesi on vapauttaa asiakkaita rikossyytteistä - hinnalla millä hyvänsä. Pelin tarina on humoristinen ja täynnä sarkasmia, joka pitää sinut viihdytettynä alusta loppuun.

Maxin rooli on hyvä syy siihen, miksi huumori ei tunnu irralliselta koristeelta. Puolustamisen lähtökohta ja hahmon itsevarma asenne rakentavat yhdessä maailmaa, jossa vakavia oikeussalijuttuja käsitellään selvästi komedian kautta. Jos pidät lakidraamoista, joissa oikeudenmukaisuus ja moraaliset pulmat otetaan painokkaasti, tämä sävy ei välttämättä ole sinua varten. Minusta peli toimii paremmin, kun sen hyväksyy tyyliteltynä komediana eikä odota realistista kuvaa oikeudenkäynnistä tai asianajajan työstä.

Pelin mekaniikka on suoraviivainen mutta koukuttava. Sinun on käytettävä "varoja" ajaaksesi asiakkaasi asiaa oikeudessa. Jokainen oikeusjuttu tarjoaa erilaisia haasteita ja mahdollisuuden kehittää strategioitasi. Voit kehittää Maxin kykyjä ja hankkia uusia taitoja, jotka auttavat sinua voittamaan vaikeimmatkin tapaukset.

Vuoropohjaisuus antaa tilaa arvioida, mihin käytettävissä olevat varat kannattaa suunnata, eikä pelaamista tarvitse perustaa pelkkään nopeuteen. Käytännössä hyödyllinen tapa lähestyä juttua on pysähtyä ennen siirtoa pohtimaan, mikä juuri tässä tilanteessa on tärkeintä, sen sijaan että käyttäisi käytettävissä olevat mahdollisuudet heti. Kykyjen kehittäminen tekee tästä valinnasta kiinnostavamman: taitoja ei kannata ajatella irrallisena keräilynä, vaan keinona muokata Maxin toimintaa omien mieltymysten mukaan. Tällainen harkittu eteneminen palkitsee pelaajaa, joka haluaa oppia pelin logiikkaa kokeilemalla.

Samalla suoraviivaisuus on myös tietoinen rajaus. Jos haet monimutkaista oikeussalisimulaatiota, jossa jokainen väite, todistaja ja menettelytapa mallinnetaan yksityiskohtaisesti, tässä pelissä ei ole samaa painopistettä. Sen strategia on sidottu kevyempään, komedialliseen kehykseen. Se tekee aloituksesta helposti lähestyttävän, mutta pelaaja, joka kaipaa jatkuvasti uusia ja syvästi haarautuvia taktisia järjestelmiä, saattaa kaivata enemmän vaihtelua kuin peli tarjoaa.

Visuaalinen ilme ja 80-luvun maailma

Pelissä on voimakkaasti 80-luvun teemaan nojaava visuaalinen ilme. Sen kirkkaat värit ja sarjakuvamainen tyyli tekevät oikeussalidraamasta kevyttä ja hauskaa. Hahmot ovat liioitellun koomisia, mikä vain korostaa pelin humoristista otetta.

Minusta tässä on kyse muustakin kuin vanhan vuosikymmenen koristeellisesta lainaamisesta. Värikäs piirrostyyli auttaa peliä pitämään oman äänensä myös silloin, kun aiheena ovat syytteet ja puolustus. Hahmojen liioitellut ilmeet ja yleinen sarjakuvamaisuus asettavat odotukset kohdalleen: tämä on tarkoituksella näyttämöllinen maailma, ei yritys jäljitellä todellista oikeussalia. Se tekee tunnelmasta eheän, koska kuva, tarina ja huumori kulkevat samaan suuntaan.

Tyyli on myös käytännöllinen etu pelin mobiililuonteessa. Selkeästi erottuvat hahmot ja kirkkaat värit auttavat hahmottamaan tilanteen nopeasti pienellä näytöllä. Visuaalinen ilme ei yritä kilpailla realistisuudella, vaan tekee pelistä tunnistettavan ja helposti luettavan. Jos taas pidät hillitystä, vakavasta tai elokuvamaisen realistisesta grafiikasta, tämä sarjakuvamainen lähestymistapa voi tuntua liian kevyeltä jo ennen kuin strategia ehtii vakuuttaa.

80-luku näkyy tässä myös tunnelmallisena kokonaisuutena, ei vain yksittäisenä teemana. Retrohenkisyys sopii Maxin itsevarmaan komedialliseen rooliin ja tekee pelin maailmasta omalaatuisen. Se on yksi syy siihen, miksi en sekoittaisi tätä tavalliseen rikosmysteeriin tai moderniin lakipeliin: kiinnostus ei synny pelkästä kysymyksestä, kuka on syyllinen, vaan myös tavasta, jolla peli esittää koko oikeussalimaailmansa.

Musiikki, dialogi ja pelin rytmi

Äänimaailma ansaitsee erityismaininnan. Taustalla soiva musiikki vie sinut suoraan aikamatkalle retroaikaan, ja ääninäyttely on erinomaista. Maxin sarkastiset kommentit ja muut dialogit ovat kuin suoraan 80-luvun komediasarjasta.

Äänet täydentävät visuaalista suuntaa sen sijaan, että yrittäisivät muuttaa pelin tunnelmaa vakavammaksi. Retrohenkinen musiikki antaa tilanteille kevyen rytmin, ja dialogi tekee Maxin persoonasta selkeän ilman, että pelaajan tarvitsee itse täydentää kaikkea mielikuvituksessaan. Kuuntelen pelin ääniä mieluummin silloin, kun ympäristö on rauhallinen, koska silloin sarkasmi ja musiikin sävy pääsevät paremmin esiin. Jos pelaat usein paikoissa, joissa ääntä ei voi pitää päällä, visuaalinen tyyli ja vuoropohjaisuus pitävät kokemuksen silti helposti seurattavana.

Rytmi rakentuu osittain siitä, että pelissä ei ole jatkuvaa kiireen tuntua. Vuoropohjainen rakenne sallii pienen tauon päätösten välillä, kun taas kommentit ja musiikki pitävät maailman elävänä. Tämä tasapaino sopii pelaajalle, joka haluaa keskittyä mutta ei kaipaa raskasta tai synkkää tunnelmaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi taustalla pyörivää ajanvietettä: jos haluaa tehdä jutuissa harkittuja ratkaisuja ja kehittää hahmoa tarkoituksella, huomio kannattaa pitää pelissä.

Arjen kannalta tämä tekee pelistä joustavan mutta ei rajattoman. Lyhyt vapaa hetki sopii muutaman vuoropäätöksen miettimiseen, ja pidempänä rauhallisena iltana voi keskittyä paremmin tarinan ja äänimaailman yhdistelmään. En valitsisi sitä tilanteeseen, jossa tarvitsen täysin äänetöntä, silmänräpäyksessä keskeytettävää tekemistä tai jossa en pysty seuraamaan dialogia. Sen vahvuus on nimenomaan siinä, että huumori ja tunnelma täydentävät strategiaa, eivät siinä, että kaikki olisi yhdentekevää taustalla.

Kenelle vuoropohjainen pelitapa sopii

Yksi pelin vahvuuksista on sen kyky pitää pelaaja koukussa. Oikeustapaukset ovat tarpeeksi haastavia, jotta tunnet saavuttaneesi jotain, mutta eivät niin vaikeita, että turhautuisit. Tämä tasapaino tekee pelistä erittäin nautittavan.

Minusta tämä tekee pelistä hyvän vaihtoehdon pelaajalle, joka pitää taktisesta päätöksenteosta mutta ei halua opetella monimutkaista sääntökirjaa. Jos olet tottunut nopeatempoisiin toimintapeleihin, Devil's Attorney tarjoaa erilaisen tavan käyttää peliaikaa: eteneminen perustuu siihen, että harkitset vuorosi ja seuraat tilanteen kehittymistä. Se voi tuntua rauhalliselta vaihtelulta, mutta se ei välttämättä tyydytä, jos juuri reaktionopeus, jatkuva liike tai kilpailullinen moninpeli ovat sinulle mobiilipelaamisen tärkein osa.

Vertailussa tavallisiin äly- ja pulmapelien vaihtoehtoihin sen erottava puoli on yhdistelmä oikeussalikehystä, hahmovetoista huumoria ja vuoropohjaista strategiaa. Perinteinen pulmapeli keskittyy usein yhteen selkeään ongelmaan kerrallaan, kun taas tässä päätöksenteko asettuu osaksi Maxin roolia ja pelin tarinallista maailmaa. Se ei myöskään ole sama asia kuin rikosmysteeri, jossa päätehtävä on johtolankojen tutkiminen ja syyllisen paljastaminen. Jos haluat ennen kaikkea ratkoa arvoituksia, jokin tutkivampi peli sopii paremmin; jos taas nautit kykyjen kehittämisestä ja komediallisesta asetelmasta, tämä tarjoaa omanlaisen välimuodon.

Yksi hyödyllinen tapa pelata on kiinnittää huomiota siihen, millaiset ratkaisut tuntuvat omilta, ja kehittää Maxia niiden ympärille sen sijaan, että yrittäisi jäljitellä joka tilanteessa samaa taktiikkaa. Näin kykyjen kehittämisellä on pelaajalle selkeämpi tarkoitus. Toinen käytännön vinkki on olla kiirehtimättä resurssien käyttöä: vuoropohjaisuus antaa mahdollisuuden arvioida tilannetta, joten harkitse, palveleeko valinta juuri kyseistä juttua vai käytätkö mahdollisuutesi vain siksi, että ne ovat tarjolla.

Rajansa pelillä silti on. Sen kevyt ja helposti lähestyttävä ote voi tuntua liian yksinkertaiselta sellaiselle, joka haluaa syvällistä simulaatiota, laajaa tutkimista tai avoimen maailman vapautta. Myös komediallinen moraali on makuasia: Maxin asenne voi naurattaa, mutta jos haluat puolustusasianajajan tarinalta vakavaa eettistä pohdintaa, sävy voi olla väärä. Suosittelisin sitä ensisijaisesti pelaajalle, joka hakee persoonallista yksinpelaamiseen sopivaa strategiaa ja hyväksyy, että esitystapa on tarkoituksella yliampuva.

Edistyminen ja Maxin koti

Pelaaminen on myös erittäin palkitsevaa. Kun voitat tapauksen, saat "bonuksia", joita voit käyttää Maxin asunnon sisustamiseen. Tämä pieni lisäelementti tekee pelaamisesta henkilökohtaisempaa ja antaa sinulle jotain konkreettista tavoiteltavaa.

Asunnon sisustaminen tuo tapausten väliin toisenlaisen tavoitteen kuin pelkkä seuraavan jutun voittaminen. Se antaa etenemiselle näkyvän palkinnon, joka liittyy Maxin maailmaan eikä vain taisteluun oikeussalissa. Minusta tällainen sivutavoite sopii hyvin peliin, koska se keventää strategista puolta ja tekee onnistumisista henkilökohtaisempia. Jos pidät erityisesti sisustuspeleistä, tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin laaja kodinrakennus- tai suunnittelupeli; sisustaminen toimii osana muuta kokemusta, eikä sitä kannata valita pelin ainoaksi syyksi.

Bonusten merkitys kannattaa ajatella myös rytmin kannalta. Voitto ei pääty vain siihen, että tapaus ratkeaa, vaan palkinto kannustaa jatkamaan ja antaa pienen konkreettisen syyn tavoitella seuraavaa onnistumista. Tämä voi olla mukava lisä pelaajalle, joka pitää selkeästä etenemisestä. Toisaalta jos haluat pelistä ennen kaikkea rajatonta rakentelua tai jatkuvasti kasvavaa kokoelmaa, sisustuspalkinto ei yksin korvaa siihen tarkoitukseen suunniteltua peliä.

Kun mietit ostosta, on hyvä arvioida, haetko nimenomaan tätä yhdistelmää: komediallista oikeussaliasetelmaa, vuoropohjaisia päätöksiä, hahmon taitojen kehittämistä ja kevyttä sisustamiseen liittyvää tavoitetta. Jos vain yksi näistä kiinnostaa, kokonaisuus ei välttämättä tunnu yhtä vahvalta. Minulle pelin osat tukevat toisiaan, mutta niiden painoarvo riippuu siitä, nauttiiko pelaaja sekä taktisista valinnoista että persoonallisesta esitystavasta.

Hinta ja kenelle peli kannattaa

Devil's Attorney on Senri Incin kehittämä maksullinen älypeli, jonka hinta on 5,49 euroa. Se julkaistiin 10.10.2012, ja sen ikäluokitus on PEGI 3. Käyttäjäpalautetta on kertynyt noin 18 000 arvostelun verran, keskiarvon ollessa 4,5, ja peliä on asennettu yli 500 000 kertaa. Nämä luvut kertovat tunnetusta mobiilipelistä, mutta ostosta kannattaa silti arvioida oman pelimaun eikä suosion perusteella.

Minusta maksullinen malli on helpointa perustella silloin, kun juuri pelin yhdistelmä puhuttelee: haluat rauhallista vuoropohjaista strategiaa, kevyttä huumoria ja selkeästi rajattua, hahmon ympärille rakennettua maailmaa. Jos taas etsit ilmaista peliä kokeiltavaksi ennen sitoutumista, tai haluat loputtomasti toistettavaa toimintaa, kannattaa verrata sitä ensin omiin tarpeisiin ja muihin vaihtoehtoihin. Senri Incin nimi ja pelin pitkä historia ovat taustatietoa, mutta ne eivät yksin ratkaise sitä, sopiiko pelin rytmi juuri sinulle.

Ikäluokitus PEGI 3 kertoo, että peli on tarkoitettu laajalle yleisölle, mutta vanhemmat voivat silti huomioida, että tarinan huumori pyörii rikossyytteiden ja puolustusasianajajan roolin ympärillä. Sisältö ei ole sama kuin realistinen rikosdraama, sillä esitystapa on sarjakuvamainen ja komediallinen. Jos etsit lapselle täysin ongelmatonta tai erityisen yksinkertaista ajanvietettä, kannattaa arvioida myös sitä, kiinnostaako häntä vuoropohjainen strategia; ikäluokitus ei itsessään kerro, sopiiko pelin pelitapa jokaiselle pelaajalle.

Yksi tavallinen kysymys on, sopiiko peli pelattavaksi lyhyissä jaksoissa. Vuoropohjainen rakenne tekee päätöksistä helpommin tauotettavia kuin jatkuvasti reaaliaikainen toiminta, mutta tarinasta ja tilanteista saa enemmän irti, kun niitä seuraa keskittyneesti. Jos pelaat vain satunnaisesti, sinun kannattaa edetä rauhassa ja palauttaa mieleen, millaisia kykyjä olet kehittänyt ja millä tavalla olet ratkaissut aiempia juttuja. Näin yksittäiset valinnat eivät tunnu irrallisilta.

Toinen olennainen kysymys on, kenelle peli ei ole hyvä ostos. Jättäisin sen väliin, jos haluan realistista lakitoimintaa, vakavaa moraalista draamaa, nopeatempoista toimintaa tai syvää rikostutkintaa. Samoin sisustamiseen liittyvä palkitseminen ei välttämättä riitä pelaajalle, joka odottaa varsinaista rakennuspeliä. Sen sijaan komediallisen sävyn, harkittavan pelitavan ja persoonallisen 80-lukuestetiikan yhdistelmä on juuri se syy, jonka takia tähän kannattaa tarttua.

Lopuksi

Devil's Attorney on kuin raikas tuulahdus mobiilipelien maailmassa. Se tarjoaa jotain erilaista ja tekee sen tyylillä. Pelin huumori ja ainutlaatuinen tyyli tekevät siitä erottuvan muiden vastaavien pelien joukosta. Jos etsit peliä, joka tarjoaa sekä naurua että haastetta, tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Minun suositukseni riippuu siitä, mitä haluat peliltä juuri nyt. Jos kaipaat kiireetöntä mutta päätöksiä vaativaa pelikokemusta, jossa strategiaa kehystävät Maxin sarkasmi ja tarkoituksella retrohenkinen maailma, se on varteenotettava valinta. Jos taas haluat realistisuutta, jatkuvaa toimintaa tai laajoja taktisia järjestelmiä, valitsisin mieluummin toisenlaisen pelin. Sen vahvuus ei ole siinä, että se yrittäisi olla kaikkea, vaan siinä, että oikeussaliasetelma, huumori, musiikki ja vuoropohjainen rytmi muodostavat tunnistettavan kokonaisuuden.

Joten, miksi et antaisi Maxille mahdollisuutta puolustaa oikeuksiasi - tai ainakin nauttia matkasta, kun hän yrittää?